Aulis Aarnio

Avoin kirje

Arvoisa rehtori Lepola
Arvoisa kunnallisneuvos Paavola,

Rohkenen kääntyä puoleenne otsikkoasiassa ja tuoda esiin muutamia näkökohtia, jotka perustuvat yli 40 vuoden mittaiseen toimintaani juristina sekä koti-että ulkomailla. Samalla lähestymiseni taustalla on syvä huoli siitä, että inhimilliset näkökohdat hukkuvat byroksatian alle, jos asiassa ei päästä ripeästi myönteiseen tulokseen.

Toivonkin, että yhteydenottoni johtaisi myönteiseen tulokseen ja asialle, josta näyttää nousevan myös mediassa kohu, löytyisi kaikkien osapuolten kannalta tyydyttävä ratkaisu.

Asiaa harkittaessa tulisi nähdäkseni - muun ohella - ottaa huomioon seuraavat seikat.

1. Opiskelijoiden kanssa on tehty sitova sopimus tiettyjen tukien maksamisesta. Sopimus sitoo Suomen lainsäädännön mukaan molempia osapuolia myös silloin, kun toinen sopijapuoli on julkinen valta. Sopimuksiin pätee vanha oikeusohje "pacta sunt servanda", sopimukset on pysytettävä. Sellaista perustetta ei tässä tapauksessa ole tuotu esiin.
2. Hyvä hallinto perustuu ennakoitavuuteen niin kuin hyvä oikeudenhoitokin. Ennustettavuus on yksi oikeusturvan kulmakiviä. Jos käytäntö vaihtelisi tilanteesta toiseen, ihmiset eivät voisi enää suunnitella toimiaan, ja oikeusvaltiolta putoaisi pohja pois.
3. Lailla ei milloinkaan ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa tulkintaa. Lait kirjoitetaan yleiskielellä. joka jättää aina pelivaraa - puoleen jos toiseenkin. Tämän seikan havaitseminen ei aina ole helppoa, jos takana ei ole oikeudellista koulutusta. Juristille asia on itsestään selvä.
4. Venäläisten opiskelijoiden ongelma ei ole taloudelliselta mittaluokaltaan suuri, mutta huonolla ratkaisulla voi olla kauaskantoiset seuraukset, ja voidaan jopa ajatella, että Suomen maine tärveltyy koulutusvaltiona. Tiettävästi jo Venäjän duumassa seurataan tapahtumien kehitystä intensiivisesti.
5. On aina muistettava, että tässäkin asiassa voidaan oikeussuojaa etsiä viime kädessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Siellä julkinen valta voidaan velvoittaa korvauksiin, mutta ennen kaikkea seurauksena on se, että asia on tapetilla vuosia. Se ei ole kenenkään etu.

En vaivaa Teitä tässä vaiheessa enemmillä perusteluilla, mutta toivon, että edustamassanne yksikössä suhästään inhimillisistä syistä uusi ratkaisu.

Olen myös mielelläni keskusteluyhteydessä kanssanne, jos tämä lähestymiseni mielestänne antaa siihen aihetta.

Ystävällisin terveisin,
Aulis Aarnio Professori, oikeustieteen tohtori Kangasala